Hyvinvointialueet

Seitsemän hyvinvointialuetta: Sijaishuollon kustannusten hillintä vaatii markkinoihin kohdistuvia toimia, lainsäädäntömuutoksia ja palvelujärjestelmän kehittämistä häiriökysynnän vähentämiseksi

Lastensuojelun laitos- ja perhehoidon euromääräiset käyttökustannukset ovat yli kaksinkertaistuneet vuoden 2008 ja vuoden 2023 välillä lähes 550 milj. eurosta 1,15 mrd. euroon.

Suurin kustannus, lähes 760 milj.  euroa, kohdentui ympärivuorokautiseen laitoshoitoon, jota hyvinvointialueet hankkivat oman tuotannon lisäksi yksityisiltä palveluntuottajilta yli puolella miljardilla eurolla vuonna 2023.

Lastensuojelun sosiaalityön ja avohuollon tukitoimiin ilman kodin ulkopuolista sijoitusta käytettiin hyvinvointialueilla vuonna 2023 yli puoli miljardia euroa.

Yhteensä hyvinvointialueet käyttivät lasten ja perheiden sosiaalipalveluihin kyseisenä vuonna yli kaksi miljardia euroa.

Samana vuonna hyvinvointialueiden lasten- ja nuorisopsykiatrien erikoissairaanhoidon käyttökustannukset olivat noin 339 miljoonaa euroa.

Hyvil kysyi hyvinvointialueilta keinoja lastensuojelun ympärivuotokautisen hoidon kustannusten hillinnäksi. Seitsemän hyvinvointialuetta teki ehdotuksensa.

Sijaishuollon markkinoiden toimintaan olisi voitava nykyistä paremmin vaikuttaa

Lastensuojelulaitosten keskittyminen suurten hoivayritysten omistukseen nähtiin ongelmallisena. Suuret yhtiöt ostavat pieniä toimijoita pois markkinoilta.  Kustannuskehitystä hillitsevä kilpailu poistuu.

Sijaishuollon markkinaperusteisuutta ja katto vuorokausihinnoille ehdotettiin määriteltävän lainsäädännössä.   Sijaishuollon palveluntuottajien hoitovuorokausihintojen kehitystä toivottiin sidottavan johonkin indeksiin tai muutoin etsittävän keinoja hillitä vuorokausihintojen nostamista. Tätä perusteltiin sillä, että hyvinvointialue ei nykyisellään pysty riittävästi ennustamaan kustannuksia, koska osa hoitovuorokausihintojen korotuksista on palveluntuottajien käsissä. Pohjalla oli kokemuksia siitä, että palvelutuottajat pyytävät herkästi lisärahoitusta lapsen hoitoisuuteen vedoten, vaikka ovat hinnoitelleet itsensä vaativan tason paikaksi ja hoitovuorokausihinnasta on sovittu.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiin ehdotettiin selkeät määritelmät, mikä olisi hyvinvointialueen oman tuotannon osuus lastensuojelun sijaishuollossa.

Muina toimina toivottiin velvoitettavan alalla toimivat yritykset ottamaan ja pitämään sijoitukseensa ottamansa lapset.  Lapsen sijoituksen irtisanomismahdollisuuksia jopa sakon uhalla pysytä rajoittamaan. Lisäksi toivottiin kiellettävän usean paikan samanaikaiset veloitukset eli  ns. kaksoispaikkaveloitukset yhden lapsen hoidosta.

Erityisesti vaativahoitoisten lasten sijaishuollon palveluiden tuottaminen tulisi olla hyvinvointi- tai YT-alueiden vastuulla.

Kilpailutuksiin kaivataan valtakunnallista sääntelyä ja yhteneväisiä hankinta- ja sopimusrakenteita hyvinvointialueilla. Tarvitaan myös valtakunnallista määrittelyä perustason, eritystason ja vaativan tason palveluille.

Häiriökysynnän suitsiminen lainsäädännöllä nähdään tarpeellisena

Häiriökysynnällä tarkoitetaan tilanteita, että lapsi ei saa tarvitsemaansa palvelua esimerkiksi terveydenhuollossa tai vammaispalveluissa ja lopulta lapsi joudutaan sijoittamaan sijaishuoltoon. Seitsemän hyvinvointialueen osalta vuonna 2023 palvelujen puuttumiseen liittyvillä perusteilla sijoitettiin noin 300 lasta. Kustannukset olivat noin 35 milj. euroa.

 Kyselyyn vastanneet hyvinvointialueet ehdottivat toimia asian korjaamiseksi:

Terveydenhuollon vastuut tulisi kirjoittaa säädösteknisesti velvoittavaan muotoon. Erikoissairaanhoidon velvoitteita mielenterveyspalveluiden järjestämisessä tulee vahvistaa. Nykyisessä kansallisessa ohjauksessa ei ole lainkaan huomioitu lainsäädännön lähtökohtaa, että terveydenhuolto on ensisijainen palvelu suhteessa lastensuojeluun.

 Uusista sijoituksista voidaan saada nopeastikin 1-2 vuoden aikana säästöä lastensuojelun laitoshoidosta, jos nuorisopsykiatrian hoitomuotoja lisätään ja integraatiota lapsiperheiden palveluihin vahvistetaan.

Perhehoitoa on vahvistettava monin tavoin

Perhehoidon kustannukset ovat huomattavasti pienemmät kuin laitoshoidon. Perhehoidossa lapsen kasvuolosuhteet olisivat monin tavoin lapsen kannalta suotuisammat kuin laitoshoidossa. Perhehoitoa tulisi lisätä.

Lainsäädäntö ei mahdollista nykyisellään lasta riittävästi turvaavia toimia, joilla lapsen kasvua ja kehitystä voitaisiin turvata perhehoidossa ja sitä kautta sijoituksen tarkoitus ei pääse toteutumaan. Esimerkiksi kiinnipito perhehoidossa ja puhelimen käytön rajaaminen ei onnistu perhehoidossa.

Kilpailu perhehoitajista yksityisten palvelutuottajien ja hyvinvointialueiden välillä on kasvanut.  Yksityisten palvelutuottajien palkkioiden korotukset vaikuttavat suoraan hyvinvointialueen talouteen, koska hyvinvointialue viime kädessä rahoittaa palvelun. Perhehoidon palkkioiden taso tulisi määritellä valtakunnallisesti sitovammaksi ja yhdenmukaiseksi. 

Perhehoidon hoitopalkkioiden ja kulukorvausten tasoa tulisi nostaa. Lapsimäärä perhehoitokotia kohden tulisi säädellä suhteessa lapsen hoitoisuuteen ja perhehoidon palkkioihin ja kulukorvauksiin.

Perhehoitopaikkojen valtakunnallinen rekisteri olisi tarpeellinen. Sitä ei ole tällä hetkellä.

 Muita ehdotettuja toimia häiriökysynnän suitsimiseksi

Lasten ja nuorten kuntoutukseen ja päihdehoitoon ehdotettiin laadittavan valtakunnallisesti yhteiset linjaukset.

Lastensuojelun avo- ja jälkihuollontukitoimien vastaanottaminen tulisi säätää velvoittavaksi tilanteessa, jossa lapsella on riski sijoitukseen kodin ulkopuolelle tai lapsi voitaisiin kotiuttaa sijoituspaikasta, jos palveluja ja tukea otettaisiin vastaan.

Niin sanotun hybridiyksikön käsitettäja lainsäädäntöä tulisi tarkastella ja muuttaa siltä osin, että lainsäädännöllisesti tunnistetaan sosiaali- ja terveydenhuollon yksikkö, jossa on yhtä aikaa sekä terveydenhuollon hoito ja kuntoutus ja lastensuojelun suojelutehtävä.

Lisätietoja

Aila Puustinen-Korhonen

AILA PUUSTINEN-KORHONEN
erityisasiantuntija
+358 9 771 2610, +358 50 344 6884
aila.puustinen-korhonen@hyvil.fi

Sami Uotinen

SAMI UOTINEN
johtava juristi
+358 9 771 2623, +358 50 341 3349
sami.uotinen@hyvil.fi