Hyvinvointialueet

Hyvil-yleiskirje: Sosiaalihuoltolain ja lain ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista sekä niihin liittyvien lakien muutokset 1.1.2023 alkaen

Hyvil-yleiskirje (1/2023) 17.4.2023

Ikääntyneiden palvelujen lainsäädäntöä on uudistettu pääministeri Marinin hallituskaudella vuosina 2019–2023 vaiheittain. Ensimmäisessä vaiheessa painopiste oli ympärivuorokautisessa hoidossa ja erityisesti sen henkilöstömitoituksessa sekä lakisääteisen RAI (Resident Assessmet Tool) -arviointivälineistön käyttöönotossa. Nyt kyseessä olevan toisen vaiheen uudistamisen päätavoitteet ovat iäkkäiden kotihoidon turvaaminen, joustavien asumis- ja palvelukokonaisuuksien käyttöönotto sekä vanhuspalvelujen henkilöstön riittävyyden, palvelujen laadun ja asiakastyytyväisyyden seurannan parantuminen.

Muutokset koskevat sosiaalihuoltolakia sekä lakia ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista, asiakasmaksulakia sekä lakia yksityisistä sosiaalipalveluista.

Vaikka lakimuutokset koskevat pääasiassa hyvinvointialueita, on muutoksilla vaikutuksia myös kuntien toimintaan erityisesti ikääntyneen väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen suunnittelun ja toteuttamisen osalta.

Sosiaalihuoltolain muutokset koskevat iäkkäiden henkilöiden palvelujen ohella myös muiden asiakasryhmien palveluja.

Lainsäädäntö on tullut voimaan pääsääntöisesti 1.1.2023. Eräiden säännösten osalta voimaantuloajankohta on myöhempi.

Lisätiedot:
Anna Haverinen +358 9 771 2364
Sami Uotinen +358 9 771 2623

Asiakirjalähteet

  • Laki sosiaalihuoltolain muuttamisesta (790/2022)
  • Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain muuttamisesta (876/2022)
  • Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamisesta (791/2022)
  • Laki yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain muuttamisesta (792/2022)
  • Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sosiaalihuoltolain ja ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain muuttamisesta sekä niihin liittyviksi laeiksi 231/2021
  • Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 12/2022
  • Perustuslakivaliokunnan lausunto PeVL 24/2022
  • Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen muuttamisesta (223/2023)

Yleistä

Vaikka lainsäädännön uudistamisessa kokonaisuudessa on ollut kyse nimenomaisesti iäkkäiden palvelujen ja niihin liittyvän lainsäädännön uudistamisesta, on huomioitava, että sosiaalihuoltolain (jatkossa SHL) muutokset koskevat ikääntyneen väestön ja iäkkään henkilön lisäksi myös muita sosiaalihuoltolain perusteella palveluja saavia asiakkaita, kuten esimerkiksi mielenterveys- ja päihdekuntoutujia sekä vammaisia henkilöitä.

Suunnitelma ikääntyneen väestön tukemiseksi ja hyvinvointia edistävät palvelut

Lain ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (jatkossa VanhPL) mukaisesti sekä hyvinvointialueiden että kuntien tulee tehdä suunnitelma toimenpiteistään ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemiseksi (VanhPL 5 §). Hyvinvointialueiden samoin kuin Helsingin kaupungin tulee sisällyttää suunnitelmaan edellä mainitun lisäksi suunnitelma iäkkäiden henkilöiden tarvitsemien palvelujen ja omaishoidon järjestämiseksi ja kehittämiseksi. Suunnitelmassa on painotettava kotona asumista ja kuntoutumista edistäviä palveluita.

Suunnitelmat tulee tehdä osana sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021) 6 §:n ja 7 §:n tarkoittamia hyvinvointikertomuksia ja -suunnitelmia. Uutena sisältönä sekä hyvinvointialueiden että kuntien tekemään suunnitelmaan tulee sisällyttää ikääntyneen väestön asumista koskevien tarpeiden ennakointi sekä niitä vastaavan asumisen kehittäminen. Ikäystävälliset asunnot ja asuinympäristöt tukevat kotona asumista. Sen vuoksi on tärkeää, että kunnissa varaudutaan ikääntyneen väestön asumisen tarpeisiin kaavoituksen ja muidenkin kunnan käytettävissä olevien keinojen avulla. Hyvinvointialueiden mahdollisuudet järjestää sosiaalihuoltolain mukaista asumista edellyttää puolestaan hyvinvointialueiden ja kuntien yhdyspintatyönä hyvää yhteistyötä, yhteistyön johtamista sekä yhteistyön rakenteita.

VanhPL 12 §:n mukaiset hyvinvointia edistävät palvelut siirtyvät hyvinvointialueen järjestämisvastuulle. Kyseiset palvelut voidaan järjestää ja tarjota ikääntyneen väestön neuvolatoimintana. Uutena sisältönä hyvinvointia edistäviin palveluihin liittyvässä neuvonnassa on kannustettava ikääntynyttä väestöä oman asumisensa ennakointiin ja itsenäistä asumista tukevien ratkaisujen toteuttamiseen. Lisäksi 12.3 §:n viides kohta velvoittaa hyvinvointialueita sisällyttämään hyvinvointia edistäviin palveluihin ja niihin sisältyvään neuvontaan myös ohjausta kunnassa ja hyvinvointialueella tarjolla olevien hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista edistävien palvelujen käyttöön. Jotta hyvinvointialueilla on riittävä ja ajantasainen tieto alueellaan olevien kuntien ja kunnissa olevien palvelujen (ml. mm. järjestöjen ja yritysten palvelut ja toiminnan) tarjonnasta, edellyttää se hyvinvointialueen käytännön yhteistyötä kuntien ja muiden toimijoiden kanssa.

Kotihoito ja kotiin annettavat palvelut

SHL 14 §:n tuen tarpeisiin vastaavissa palveluissa kotihoitoa ja kotiin annettuja palveluita koskien on säädetty useita muutoksia. Periaatteellinen muutos aikaisempaan lainsäädäntöön on se, että jatkossa ainoastaan lapsiperheillä on mahdollista saada SHL 18 a §:n mukaisesti kotipalvelua. Muille asiakasryhmille kotipalvelu järjestetään 19 a §:n mukaisena kotihoitona. Kotihoito voi asiakkaan tarpeen mukaan sisältää myös terveydenhuoltolain 25 §:ssä tarkoitettua kotisairaanhoitoa.

Lapsiperheiden oikeutta kotipalveluun säädetään SHL:n uudessa 18 a §:ssä. Pykälä on pitkälti samansisältöinen kuin aikaisemmin, ja oikeus palveluun tai palvelun sisältö eivät sinänsä ole muuttuneet. Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa mietinnössään (StVM 12/2022) lapsiperheiden kotipalvelun ennalta ehkäisevää luonnetta ja näkee, että palvelun siirtäminen sosiaalihuoltolaissa omaksi pykäläkseen tekee siitä näkyvämmän.

Tukipalvelut

Tukipalvelut ovat kokonaisuudessaan omassa SHL 19 §:ssä. Tällä korostetaan tukipalveluiden itsenäistä asemaa, mutta myös niiden kuulumista hyvinvointialueen järjestämisvastuulle. Tukipalvelut ovat usein ensimmäisiä ikääntyvän henkilön tarvitsemista palveluista, ja niiden järjestämiseen ja toteuttamiseen liittyy myös tuki mahdollisimman itsenäiselle selviytymiselle sekä hyvinvointi elämään tuottava sisältö. Näillä voidaan olettaa olevan vaikutuksia ns. raskaampien palveluiden tarpeen viivästymiseen.

Tukipalveluina voidaan järjestää ateriapalveluita, vaatehuoltopalveluita, siivouspalvelua sekä osallisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä edistävää tai tukevaa toimintaa. Asiointipalvelu on siirretty tukipalveluksi aikaisemmassa lainsäädännössä sen oltua vielä kotipalveluun kuuluva tehtävä. Hyvinvointialue voi järjestää tukipalveluita edellä mainittujen palvelujen lisäksi myös SHL 14 §:n mukaisesti lain 11 §:n mukaisiin tarpeisiin vastaavina sosiaalipalveluina. Tukipalveluiden työntekijöiden ei tarvitse olla sosiaalihuollon ammattihenkilöitä, vaan henkilöstön kelpoisuus määräytyy palvelun sisällön mukaan.

Tukipalveluja järjestetään yksilöllisen tarpeen arvioinnin perustella henkilölle, jonka toimintakyky on alentunut korkean iän, sairauden, vamman tai muun vastaavan syyn vuoksi. Lisäksi tukipalveluja järjestetään henkilölle, joka tarvitsee niitä erityisen perhe- tai elämäntilanteen perusteella. Niitä voidaan myöntää myös lapsiperheen jäsenille, jotka saavat 18 a §:n mukaista lapsiperheen kotipalvelua. Tukipalveluille on syytä vahvistaa yhteiset palvelun myöntämisen perusteet alueen asukkaiden yhdenvertaisuuden ja talouden kestävyyden turvaamiseksi. Tukipalveluista tulee tehdä hallintopäätös.

Kotihoito

SHL 19 a §:n mukaiseen kotihoitoon kuuluu asiakkaan yksilöllisen tarpeen mukainen hoito ja huolenpito, toimintakykyä ja vuorovaikutusta edistävä ja ylläpitävä toiminta, muu henkilön suoriutumista tukeva toiminta sekä terveydenhuoltolain 25 §:ssä tarkoitettu kotisairaanhoito. Käsitepari “hoito ja huolenpito” muodostaa kokonaisuuden, johon kuuluu huolehtimista asiakkaan yksilöllisistä perustarpeista, kuten ravinnon saannista, peseytymisestä ja muusta henkilökohtaisesta hygieniasta sekä pukeutumisesta. Kotihoitoon voi kuulua terveydenhoidollisia tehtäviä, kuten lääkehuoltoa ja asiakkaan terveydentilan havainnointiin liittyviä toimenpiteitä. Tukipalvelut eivät kuulu enää kotihoitoon, vaan ovat omia, SHL 19 §:n mukaisia palveluita. Kotisairaanhoito voi sisältää kotisairaalahoitoa, joka on terveydenhuoltolain 25 §:n mukaan määräaikaista, tehostettua kotisairaanhoitoa. Kotisairaanhoitoa voidaan järjestää edelleen myös kotihoidosta erillisenä terveyspalveluna.

Kotihoitoa järjestetään henkilölle, joka tarvitsee sitä korkeasta iästä, sairaudesta, vammasta tai muusta syystä johtuvan toimintakyvyn alenemisen vuoksi. Lisäksi kotihoitoa järjestetään henkilölle, joka tarvitsee sitä erityisen perhe- tai elämäntilanteen perusteella. Perusteet kotihoidolle ovat siten samat kuin SHL 19 §:n mukaisissa tukipalveluissa. Kotihoidon järjestäminen perustuu asiakkaan palvelutarpeen arviointiin. Mikäli asiakkaalle myönnettyyn kotihoitoon kuuluu kotisairaanhoitoa, kotisairaanhoidon osuus määritellään asiakassuunnitelmaan. Palvelun myöntämisestä on tehtävä hallintopäätös SHL 45 §:n mukaisesti. Iäkkään henkilön palvelutarpeet on selvitettävä VanhPL 15 §:n, 15 a §:n ja 15 b §:n mukaisesti ja asiakassuunnitelma tehtävä VanhPL 16 §:n mukaisesti.

Uusi lakisääteinen velvoite hyvinvointialueille on kotihoidon järjestäminen henkilön tarpeen mukaan vuorokaudenajasta riippumatta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kotihoidon käyntejä olisi tehtävä myös öisin, jos asiakkaalla on palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä todettu tarve saada yöllistä hoitoa ja huolenpitoa. Yöaikaiset kotikäynnit tulee sisällyttää asiakassuunnitelmaan.

Kotihoito ja yökotihoito kuuluvat edelleen yleisen järjestämisvelvollisuuden piiriin. Mikäli asiakas tarvitsee runsaasti kotihoidon käyntejä eri vuorokauden aikoina, voi olla, ettei kotihoito vastaa hänen palvelutarpeisiinsa parhaalla mahdollisella tavalla. Tällöin SHL 21 c §:n mukainen ympärivuorokautinen palveluasuminen voi olla parempi vaihtoehto. Jos asiakkaan vuorokauden ajasta riippumattoman kotihoidon toteuttaminen esimerkiksi pitkien etäisyyksien takia muodostaa riskiä asiakkaan tarpeen mukaisen kotihoidon toteuttamiselle SHL 46 b §:n periaatteiden mukaisesti, voi palveluvaihtoehtona olla esimerkiksi SHL 21 b §:n mukainen yhteisöllinen asuminen ja sinne tarpeen mukaisesti järjestettävä yökotihoito.

Kotikäyntien suunnittelu ja kotihoidon toteuttaminen

SHL 46 b on uusi pykälä, jossa säädetään kotikäyntien suunnittelun ja kotihoidon turvaamisen periaatteista koskien työntekijöiden päivittäisiä työtehtäviä ja työaikoja.

SHL 46 b.1 §:n ensimmäisen kohdan mukaan asiakkaan tulee saada palvelua se tuntimäärä, joka hänelle kuuluu kotihoitopalvelua koskevan päätöksen tai sopimuksen mukaan, jollei mahdollinen muutos johdu asiakkaan muuttuneista olosuhteista. Käytännössä pykälä tarkoittaa sitä, että SHL 45 §:n mukaisessa päätöksessä kotihoidon palvelu tulee myöntää asiakkaalle tunteina aikaisemmin myös käytetyn käyntikerran sijaan.

Hallituksen esityksen (231/2021) mukaan kotihoidon riittävyyteen tähtäävän sääntelyn on syytä koskea kaikkea kotihoitoa ja silloin säädökset koskevat myös asiakkaiden itse yksityisesti ostamia kotihoidon palveluita. Tämä asia on hyvä huomioida esim. asiakasohjauksessa, mikäli asiakkaita neuvotaan yksityisten palvelujen, esim. kotitalousvähennystä tai arvolisäverottomuutta hyödyntävissä hankinnoissa.

Asiakkaalle myönnetyn palveluajan ja asiakkaan saaman eli toteutuneen palveluajan tulee olla sama. Ainoastaan asiakkaasta johtuvista muuttuneista olosuhteista periaate voi olla toteutumatta. Asiakkaasta johtuvat muuttuneet olosuhteet voivat olla esim. asiakkaan yllättävä joutuminen sairaalahoitoon tai lähteminen pois kodistaan pitemmäksi aikaa esim. vierailun vuoksi, jolloin asiakkaalle toteutuu kotihoitoa vähemmän kuin päätöksessä on myönnetty tai sopimuksessa sovittu. Toisaalta kotihoidon tarve saattaa lisääntyä asiakkaan toimintakyvyn äkillisen heikkenemisen vuoksi ja mikäli muutos on pitkäaikainen, päätöstä tai sopimusta on hyvä muuttaa vastaamaan uutta tilannetta. Väliaikaisissa ja tilapäisissä muutoksissa ei tarvita uutta palvelupäätöstä.

SHL 46 b.1 §:n toisessa kohdassa säädetään, että asiakkaan toivomukset ja tosiasialliset tarpeet tulee ottaa mahdollisuuksien mukaan huomioon määriteltäessä kotikäyntien ajoitusta ja sisältöä. SHL 46 b.1 §:n 3 kohdan mukaan kotikäynnit sekä työntekijöiden päivittäiset työtehtävät ja työajat on suunniteltava niin, että kotikäyntiä toteuttavan tai siihen osallistuvan työntekijän osaaminen vastaa kotikäyntiin sisältyvien tehtävien edellyttämää osaamista. Suunnittelu tulee tehdä SHL 46 b.1 §:n 4 kohdan mukaan siten, että työntekijän työajasta mahdollisimman suuri osa käytetään asiakkaan luona tai hänen kanssaan tehtävään työhön. Tavoitteena on siten asiakasajan osuuden lisääminen työntekijöiden työajan kokonaisuudesta.

SHL 46 b.1 §:n 5 kohdan mukaan kotihoidon työntekijöiden päivittäiset työtehtävät ja työajat on suunniteltava siten, että työntekijän on mahdollista toteuttaa kotikäynnit ammattieettiset velvollisuutensa huomioon ottaen. Sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain 4.2 §:n ammattieettiset velvollisuudet liittyvät velvollisuuteen noudattaa ammattitoiminnassaan säädöksiä koskien sosiaalihuollon asiakkaan asemaa ja oikeuksia sekä asiakastietojen käsittelyä. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 15.2 §:ssa ammattieettiset velvollisuudet liittyvät mm. velvollisuuteen ottaa huomioon, mitä potilaan oikeuksista säädetään. Lisäksi sosiaalihuoltolain 30.1 §:ssa säädetään sosiaalihuollon henkilöstön velvollisuudesta toimia niin, että asiakkaalle annettavat sosiaalipalvelut toteutetaan laadukkaasti. Ammattieettisten velvollisuuksien huomioimisella pyritään vaikuttamaan myös työn kuormittavuuteen.

SHL 46 b.2 § velvoittaa kotikäyntien suunnittelusta vastaavia henkilöitä ryhtymään välittömiin toimiin henkilöstön riittävyyden turvaamiseksi, mikäli kotikäyntejä suunniteltaessa ilmenee, että niiden suunnitteleminen momentin yksi mukaisesti on vaarassa henkilöstön riittämättömyyden vuoksi. Suunnittelusta vastaavien on myös ilmoitettava asiasta toimintayksikön johtajalle.

Muuta liittyen kotiin annettaviin palveluihin

Kotona asumisen lainsäädännön kokonaisuuteen oli hallituksen esityksessä 231/2021 esitetty sosiaalihuoltolakiin kokonaan uutta pykälää 19 b §:ää koskien turva-auttamispalvelua. Lisäksi uudella SHL 46 b.2 §:lla esitettiin säädettäväksi kotikäyntien osittaisesta korvaamisesta etäkäynneillä sekä teknologisten ratkaisujen hyödyntämisestä kotihoidon toteuttamisessa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta poisti kuitenkin kyseiset uudistukset perustuslakivaliokunnan mietinnön (PeVL 24/2022) perusteella. Perustuslakivaliokunta kiinnitti erityistä huomiota mm. yksityiselämän ja henkilötietojen suojaan sekä kotirauhaan liittyviin seikkoihin.

Vaikka turva-auttamispalvelu ei ole tässä vaiheessa sosiaalihuoltolaissa, voidaan sitä järjestää kuten nykyisinkin SHL 14.2 §:n mukaisena muuna 11 §:n mukaisiin tarpeisiin vastaavana sosiaalipalveluna. Sosiaali- ja terveysvaliokunta mietinnössään piti tärkeänä sitä, että turva-auttamispalveluja voi toteuttaa myös muu kuin sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuksen saanut henkilöstö tilanteissa, joissa tällainen koulutus ei ole tarpeen. Etäyhteyksin tapahtuvia kotikäyntejä ja kotihoidon teknologian hyödyntämistä voidaan jatkaa jo olemassa olevan lainsäädännön perusteella.

Kotihoidon kokeilulain voimassaoloaika päättyi 31.12.2022. Ennen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain voimaan tuloa voidaan kotihoidossa toimia sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista annetun lain 7 §:n (254/2015) mukaisesti siten, että yhteinen asiakassuunnitelma voidaan tallentaa asiakasrekisterin lisäksi potilasrekisteriin. Terveydenhuollon ammattihenkilö kirjaa potilastiedot potilasrekisteriin. Jos hän osana työtehtäviään kotihoidossa toteuttaa myös SHL mukaisia palveluja, hänelle voidaan antaa asiakastietolain 15 §:n nojalla käyttöoikeus työtehtäviensä perusteella myös sosiaalihuollon asiakastietojärjestelmään. Tämä käytäntö vastaa 30.6.2023 voimaan tulevan Sosiaali- ja terveysministeriön käyttöoikeudesta asiakastietoon antaman asetuksen (825/2022) sääntelyä.

Asuminen ja asumisen palvelut

Sosiaalihuoltolain perusteella järjestettävät asumisen palvelut koskevat kaikkia asiakasryhmiä.

Tilapäinen asuminen ja tuettu asuminen

Tilapäinen asuminen (SHL 21 §) vastaa asiasisällöltään pääosin aikaisempaa SHL 21 §:n sääntelyä. Koska pykälä koskee hyvinvointialueen järjestämisvelvollisuutta, sen sanamuodosta ilmenee nykyistä selkeämmin, että henkilö tarvitsee nimenomaan hyvinvointialueen lyhytaikaista, kiireellistä apua asumisensa järjestämisessä.

Tuetulla asumisella tarkoitetaan asumisen tukemista sosiaaliohjauksella ja muilla sosiaalipalveluilla. Uusi tuetun asumisen SHL 21 a § vastaa siten asiasisällöltään pääosin aikaisempaa lainsäädäntöä.

Tuettua asumista järjestetään henkilölle, joka erityisestä syystä tarvitsee hyvinvointialueen apua tai tukea itsenäiseen asumiseen tai itsenäiseen asumiseen siirtymisessä. Tuettua asumista järjestetään nykyisin enimmäkseen esimerkiksi lastensuojelun jälkihuollossa oleville nuorille, kehitysvammaisille henkilöille sekä päihde- ja mielenterveyskuntoutujille. Tuettu asuminen järjestetään pääasiassa tavalliseen asuntokantaan kuuluvissa vuokra-asunnoissa.

Yhteisöllinen asuminen
Suurin muutos asumisen palveluissa koskee SHL 21 b §:n perusteella järjestettävää yhteisöllistä asumista. Kyseessä on sekä palvelun nimen muuttuminen palveluasumisesta yhteisölliseen asumiseen että myös sisällöllinen muutos.

Merkittävin muutos aikaisempaan sääntelyyn verrattuna on, että jatkossa asuminen ja palvelut järjestetään erikseen, mutta asiakkaalla tulee olla tarve molempiin. Yhteisöllinen asuminen ei sinällään sisällä hoitoa ja huolenpitoa tai muita varsinaisia palveluita, mutta sen tulee tarjota sosiaalista kanssakäymistä edistävää toimintaa.

Yhteisöllisellä asumisella tarkoitetaan hyvinvointialueen järjestämää asumista esteettömässä ja turvallisessa asumisyksikössä, jossa henkilön hallinnassa on hänen tarpeitaan vastaava asunto ja jossa asukkaille on tarjolla sosiaalista kanssakäymistä edistävää toimintaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hyvinvointialueen tulee turvata asiakastarpeeseen vastaava määrä yhteisölliseen asumiseen soveltuvia asuntoja. Niissä asuville tulee tarjota sosiaalista kanssakäymistä edistävää toimintaa, joka tarkoittaa mm. asukkaiden yhteiseen käyttöön soveltuvia tiloja. Vaikka hyvinvointialue vastaa yhteisöllisen asumisen palvelun järjestäjänä siitä, että asumisyksikössä tarjotaan sosiaalista kanssakäymistä edistävää toimintaa, sen ei tarvitse sitä itse toteuttaa. Toiminnan toteuttajina voivat olla esimerkiksi järjestöt tai yksityiset palveluntuottajat. Toiminnan sisältö on hyvä suunnitella asiakkaiden toivomusten pohjalta.

Yhteisöllistä asumista järjestetään henkilölle, jolla on sekä alentunut toimintakyky ja kohonnut hoidon ja huolenpidon tarve korkean iän, sairauden, vamman tai muun vastaavaan syyn vuoksi, että tarve hyvinvointialueen järjestämälle asumiselle. Palvelut asiakkaalle järjestetään yksilöllisen tarpeen arvioinnin ja asiakassuunnitelman perusteella. Palvelut voivat olla esim. tukipalveluja, turvapalvelua tai kotihoitoa. Yhteisöllisen asumisen asiakkaalle voidaan järjestää omaishoidon tuesta annetussa laissa tarkoitettua omaishoitoa. Koska yhteisöllinen asuminen on hyvinvointialueen järjestämisvastuulla oleva palvelu, vastaa se palvelutarpeen arvioinnista, tekee asiakkaalle yhteisöllisestä asumisesta ja muista tarpeen mukaisista palveluista hallintopäätökset sekä asiakassuunnitelman. Asiakas tekee vuokrasopimuksen asunnon omistajan kanssa.

Hyvinvointialue tekee ohjauksen yhteisölliseen asumiseen. Jos asiakas itse hakeutuu esim. senioritaloon, kyseessä ei ole sosiaalihuoltolain mukainen yhteisöllinen asuminen, vaikka asiakas senioritalossa saisi tarpeensa mukaisia kotihoidon palveluita.

Palvelut yhteisölliseen asumiseen voidaan toteuttaa hyvinvointialueen omana toimintana tai yksityisen palveluntuottajan toimesta palvelusetelillä tai kilpailutukseen perustuvana tai erilaisina yhdistelminä. Myöskään palvelujen organisointitapaa lainsäädäntö ei määrittele, joten palvelut voidaan toteuttaa siten, että esim. kotihoidon toteuttamista varten on asumisyksikössä oma henkilökuntansa tai sitten palvelun voi toteuttaa kotihoito, joka antaa palvelua myös asuntoihin muualla kuin asumisyksikössä. Pääasia on, että kotihoidon osalta henkilöstötyöpanos vastaa määrältään ja osaamiseltaan asiakkaiden palvelutarvetta turvaten sen, että asiakas saa sen palveluajan, mitä hänelle on tarpeen arvioinnissa arvioitu ja palvelupäätöksessä myönnetty.

Ympärivuorokautinen palveluasuminen

Ympärivuorokautinen palveluasuminen (SHL 21 c §) vastaa sisällöllisesti aikaisempaa tehostetun palveluasumisen palvelua. Sillä tarkoitetaan asumista yhteisöllistä toimintaa tarjoavassa esteettömässä ja turvallisessa hoivakodissa, palvelukodissa tai vastaavassa asumisyksikössä, jossa henkilöllä on hänen tarpeitaan vastaava asunto ja jossa hän saa asumisyksikön henkilöstöltä viipymättä ja vuorokaudenajasta riippumatta hoitoa ja huolenpitoa myös äkilliseen tarpeeseensa. Palveluasumista tulee toteuttaa kunnioittaen henkilön yksityisyyttä ja tukien hänen osallisuuttaan.

Ympärivuorokautista palveluasumista järjestetään henkilön tarpeen mukaan pitkäaikaisesti tai lyhytaikaisesti. Lyhytaikainen palveluasuminen voi olla tilapäistä tai säännöllisesti toistuvaa.

Yhteisöllisen asumisen ja ympärivuorokautisen palveluasumisen järjestäminen samassa rakennuskokonaisuudessa

Uudessa SHL 46 c §:ssä tarkennetaan yhteisöllisen asumisen ja ympärivuorokautisen palveluasumisen mahdollisuutta järjestää samassa rakennuskokonaisuudessa. Yhteisöllistä asumista ja ympärivuorokautista palveluasumista voidaan toteuttaa samaan rakennuskokonaisuuteen kuuluvissa tiloissa. Rakennuskokonaisuuteen voi kuulua myös tavalliseen asuntokantaan kuuluvia asuntoja, jotka ovat muiden henkilöiden kuin yhteisöllisen asumisen tai ympärivuorokautisen palveluasumisen asiakkaiden käytössä. Mikäli asiakkaan palvelutarve muuttuu esimerkiksi yhteisöllisestä asumisesta ympärivuorokautiseen palveluasumiseen, tulee muutos mahdollisuuksien mukaan toteuttaa niin, ettei hänen tarvitse siirtyä toiseen asuntoon saadakseen tarvitsemansa palvelut, mikäli tarpeen muutoksesta johtuvat muut palvelun edellytykset mm asuntoon ja henkilöstöön liittyen täyttyvät. Mikäli asiakkaan etu ja palvelujen turvaaminen edellyttää kuitenkin muuttamista toiseen asuntoon, on pyrittävä järjestämään asuminen ja palvelut asiakkaan niin halutessa ainakin samassa asuinympäristössä, esim. palvelukorttelissa.

Samoin asiakkaan toimintakyky tai muu tilanne voi muuttua esim. kuntoutumisen seurauksena siten, että hän pärjäisi kevyempien asumisen- tai muiden palvelujen tuella. Tällöinkin, mikäli se on hänen tilanteensa kannalta tarpeellista, asiakkaan tulee voida jatkaa asumista entisessä asunnossaan. Asiakasryhminä kuntoutuminen voi koskea ikäihmisiä useammin esim. mielenterveys- tai päihdekuntoutujia.

Käytännössä, jotta samassa rakennuskokonaisuudessa voidaan toteuttaa sekä esim. yhteisöllistä asumista että ympärivuorokautista palveluasumista, on hyvä määritellä, mitkä asunnot ovat sellaisia, joissa molempia palveluja voidaan toteuttaa. Tällöin asiakaskin tietää asuntoon muuttaessaan mahdollisuudesta saada eri palveluita kyseiseen asuntoon. Mikäli asiakkaalla on puoliso tai muita perheenjäseniä, tulee heille SHL 30.3 §:n mukaisesti huolehtia mahdollisuus asua yhdessä.

VanhPL 20.2 §:n mukainen henkilöstömitoitus koskee ympärivuorokautista palveluasumista, mutta mikäli sitä toteutetaan samassa rakennuskokonaisuudessa esim. yhteisöllisen asumisen kanssa, laki ei edellytä näille eri palveluille eri henkilöstöä. Mikäli samassa rakennuskokonaisuudessa sama henkilökunta palvelee ja hoitaa useamman eri palvelun asiakkaita, on tärkeä huolehtia henkilöstösuunnittelulla, että ympärivuorokautisen palveluasumisen asiakkailla toteutuu vähintään lakisääteinen henkilöstömitoitus ja että muilla, esim. yhteisöllisen asumisen asiakkailla, puolestaan toteutuu heidän tarvettaan vastaavien palvelujen toteuttamisen edellyttämä työpanos. Henkilöstöresurssin toteutumisen seurantaa palveluittain on syytä tehdä muunkin kuin ympärivuorokautisen palveluasumisen osalta, sillä myös esim. kotihoitoa saavien yhteisöllisen asumisen asiakkaiden päätöksessä myönnetyn tuntimäärän tulee vastata toteutunutta SHL 46 b.1 §:n 1 kohdan mukaisesti.

Pitkäaikainen laitospalvelu

SHL 22 §:n mukaan laitospalveluilla tarkoitetaan hoidon, huolenpidon ja kuntoutuksen järjestämistä muussa kuin ympärivuorokautiseen palveluasumiseen tarkoitetussa jatkuvaa hoitoa ja huolenpitoa antavassa sosiaalihuollon toimintayksikössä. Palvelun sisältöihin on lisätty huolenpito ja kuntoutus. Laitospalveluja voidaan järjestää lyhytaikaisesti tai pitkäaikaisesti, päivisin, öisin tai ympärivuorokautisesti. Pitkäaikainen hoito ja huolenpito voidaan toteuttaa laitoksessa vain, jos se on henkilön terveyden tai turvallisuuden kannalta perusteltua, taikka siihen on muu laissa erikseen säädetty peruste.

Pitkäaikaisen hoidon ja huolenpidon järjestämistä säätelee VanhPL 14 §, jonka mukaan hyvinvointialueen on toteutettava iäkkään henkilön arvokasta elämää tukeva pitkäaikainen hoito ja huolenpito ensisijaisesti hänen kotiinsa annettavilla ja muilla sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluilla. Palvelut on sovitettava sisällöltään ja määrältään vastaamaan iäkkään henkilön kulloisiakin palveluntarpeita.

Pitkäaikaisen laitoshoidon edellytyksistä todetaan VanhPL 14 a §:ssä, että Iäkkään henkilön pitkäaikaista ympärivuorokautista hoitoa ja huolenpitoa ei voida toteuttaa SHL 22 §:ssä tarkoitetun laitospalvelun toimintayksikössä. Laitoshoito voidaan toteuttaa ainoastaan terveydenhuoltolain 67.1 §:n tarkoitetussa laitoshoidon toimintayksikössä (sairaala, terveyskeskuksen tai muun terveydenhuollon toimintayksikön vuodeosasto tai sitä vastaava olosuhde). Laitoshoitoa järjestettäessä on kuitenkin VanhPL 15 b §:n mukaisesti selvitettävä palvelutarve ja se, voidaanko iäkkään henkilön palvelutarpeeseen vastata hänen kotiinsa annettavilla ja muilla sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluilla.

Laitoshoidon järjestämiselle VanhPL 14 a §:n mukaisesti on asetettu siirtymäsääntö eli sitä tulee noudattaa 1.1.2028 alkaen.

Johtaminen ja henkilöstö

Sosiaalihuoltolaki

Sosiaalihuollon johtamista koskevaa SHL 46 a §:ää on täydennetty siten, että sosiaalialan johtotehtävissä toimiva johtaja vastaa toimivaltansa rajoissa siitä, että hänen johtamassaan yksikössä on myöhemmin määritellyn 49 a §:n uuden 3 momentin mukainen henkilöstö ja että yksikön asiakastyössä noudatetaan sille tässä ja muussa laissa säädettyjä vaatimuksia. Lisäksi johtajan vastuisiin on lisätty yksikön päivittäisessä toiminnassa toteutettava omavalvonta ja henkilöstön työhyvinvoinnin tukeminen.

Henkilöstöä koskien on SHL 49 a §:ään lisätty kolmas momentti, jonka mukaan sosiaalipalveluja tuottavassa toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä, koulutus ja tehtävärakenne vastaavat toimintayksikön palveluja saavien henkilöiden määrää ja palvelun tarvetta. Vastaava säännös on ollut jo aikaisemmin VanhPL 20 §:ssä, mutta koskee siis jatkossa kaikkia sosiaalipalveluja tuottavia toimintayksiköitä. Toimintayksikön käsite on lisätty uutena SHL 3 §:n määritelmiin. Uudet SHL 46 a §:n ja 49 a §:n mukaiset momentit koskevat siis kaikkia sosiaalihuoltolain mukaisia palveluita.

SHL 49 b §:ssä on tarkempaa säätelyä kotihoidon henkilöstön riittävyyden turvaamisesta. Pykälässä viitataan sosiaalihuoltolain kotikäyntien suunnittelua ja kotihoidon toteuttamista koskevaan 46 b.2 §:iin, joka edellyttää kotikäynnin suunnittelusta vastaavaa mm. ilmoittamaan henkilöstön riittämättömyydestä toimintayksikön johtajalle. Pykälän 49 b mukaan toimintayksikön johtajan on saatuaan edellä mainitun ilmoituksen tarvittaessa välittömästi ryhdyttävä käytettävissään oleviin toimenpiteisiin henkilöstön vajauksen korjaamiseksi. Hänen tulee huolehtia siitä, että tieto henkilöstön vajauksesta välittyy sille toimijalle, joka vastaa toimintayksikön henkilöstöpolitiikasta. Mikäli vajausta ei saada korjatuksi edellä mainituilla toimenpiteillä, on toimintayksikön henkilöstöpolitiikasta vastaavan toimijan välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin henkilöstön riittävyyden turvaamiseksi.

Vanhuspalvelulaki

Aiemmin VanhPL:iin on lisätty 1.10.2020 voimaan tullut uusi 3 a §, jossa säädettiin mm. välittömään asiakastyöhön osallistuvasta henkilöstöstä tehostetussa palveluasumisessa (nyk. ympärivuorokautinen palveluasuminen) ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa. 1.1.2023 voimaan tulleen lain 3 a.1 §:n luettelosta on poistettu kohdasta 11 hoitoapulaiset ja kotiavustajat. Kyseiseen kohtaan liittyvällä siirtymäsäännöksellä on kuitenkin varmistettu se, ettei nykyisin kotiavustajan tai hoitoapulaisen nimikkeillä työskenteleviä tarvitse irtisanoa. He voivat edelleen toimia välitöntä asiakastyötä sisältävissä, henkilöstömitoitukseen laskettavissa tehtävissä niin kauan kuin heidän työ- tai virkasuhteensa jatkuu. Tavoitteena kuitenkin on, ettei kotiavustajan ja hoitoapulaisen nimikkeillä enää palkata uusia työntekijöitä. Nykyisten vakanssien vapautuessa ne voidaan korvata esimerkiksi hoiva-avustajan vakansseilla. Hoiva-avustajien tehtäväkuvasta, osaamisvaatimuksista sekä niihin vastaavasta koulutuksesta ikääntyneiden palveluissa on Sosiaali- ja terveysministeriö antanut Kuntainfon 11/2020. (stm.fi)

Vuoden 2023 alussa voimaan tullut VanhPL 3 a §:n muutos koskee ympärivuorokautista palveluasumista. Hoiva-avustajien on mahdollista työskennellä myös kotihoidossa eikä ole lähtökohtaista estettä sille, että he tekisivät kotihoidon käyntejä yksin. Päävastuu iäkkään asiakkaan hoidosta ja huolenpidosta on kuitenkin aina sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöllä. Hoiva-avustajan tehtävät painottuvat avustaviin tehtäviin, joissa he voivat avustaa asiakkaita esimerkiksi peseytymisessä, pukeutumisessa, ruokailussa, liikkumisessa, ulkoilussa ja toimintakyvyn ylläpitämisessä. Asiakastarvetta vastaavan henkilöstön käyttö sekä asiakasturvallisuudesta huolehtiminen sosiaali- ja terveydenhuollossa on ensisijaisesti työnantajan vastuulla. Hoiva-avustajien riittävästä perehdyttämisestä ja osaamisen varmistamisesta esim. kotihoidon tehtäviin tulee huolehtia. Esimerkiksi omavalvontasuunnitelmaan on hyvä kuvata hoiva-avustajien perehdytyksen sisältö ja seurannassa kirjata perehdytyksen toteutuminen.

VanhPL henkilöstöä koskeva 20 § on pääosin saman sisältöinen kuin aikaisemminkin, mutta asioita on ryhmitelty uudelleen neljän momentin sijasta kolmeen momenttiin. Uuteen 1 momenttiin on siirretty aikaisemman lain 1 ja 4 momentin sisältöjä koskien mm. henkilöstön määrää, koulutusta ja tehtävärakennetta.

Säännöksen ensimmäiseen momenttiin on lisätty aikaisempi lääkehoitoa koskeva 3 a §:n sisältö lähes aikaisemman mukaisena. Sen mukaan lääkehoidon toteuttamiseen saa osallistua vain henkilö, jolla on tehtävän edellyttämä riittävä lääkehoidon koulutus ja osaaminen. Siirretty momentti ei siten koske pelkästään ympärivuorokautista palveluasumista, vaan kaikkia iäkkäille henkilölle järjestettäviä sosiaalipalveluja. Pykälään on lisätty koulutuksen lisäksi myös riittävä osaaminen, joka tarkoittaa koulutuksella saatujen tietojen ja taitojen jatkuvaa ylläpitämistä. Työnantajan tehtävänä on viime kädessä arvioida työntekijän lääkehoidon koulutuksen ja osaamisen riittävyys kunkin tehtäväkokonaisuuden osalta. Arvioinnissa voi hyödyntää Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemaa turvallisen lääkehoidon opasta: Turvallinen lääkehoito. Opas lääkehoitosuunnitelman laatimiseen, Sosiaali- ja terveysministeriö 2021:6. (valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto)

VanhPL 20.2 §:ssa on säädetty toteutuneesta henkilöstömitoituksesta, jonka on oltava vähintään 0,7 työntekijää asiakasta kohti. Säännöstä sovelletaan 21 c §:ssä tarkoitetussa ympärivuorokautisen palveluasumisen toimintayksikössä, jolla on yhteiset toimitilat ja oma työvuorosuunnittelu ja joka toimii yhden esimiehen alaisuudessa. Siirtymäsäännöksen mukaan sitä sovelletaan lisäksi iäkkäiden pitkäaikaisiin sosiaalihuollon laitoshoidon toimintayksiköihin 31.12.2027 saakka.

Toteutunut henkilöstömitoitus tarkoittaa toimintayksikössä paikalla olevien välitöntä asiakastyötä tekevien 3 a §:ssä tarkoitettujen työntekijöiden työpanosta suhteessa toimintayksikössä kolmen viikon seurantajakson aikana olevien asiakkaiden määrään. Välillistä työtä ei oteta huomioon henkilöstömitoituksessa.

Uutena sisältönä VanhPL 20.3 §:ään on lisätty viittaus SHL 19 a §:ään koskien iäkkäiden henkilöiden kotihoitoon kuuluvia kotikäyntejä, jotka on suunniteltava SHL 46. b.1 §:n mukaisesti. Kotikäyntejä toteuttavan henkilöstön riittävyys on turvattava SHL 49 b §:n mukaisesti. Vaikka siis SHL:n velvoitteet koskevat kaikkia asiakasryhmiä, on VanhPL:iin haluttu korostaa asiaa iäkkäiden henkilöiden palvelujen näkökulmasta.

Vanhuspalvelujen johtamiseen liittyen VanhPL 21.1 §:ään on täydennetty toimintayksikön johtajan velvoitteisiin, että hän toimivaltansa rajoissa vastaa siitä, että toimintayksikössä on 20 §:n mukainen henkilöstö ja toiseen momenttiin velvoite johtaa toimintaa työntekijöiden työhyvinvointia tukien.

Asiakassuunnitelma, omatyöntekijä sekä päätös sosiaalipalvelujen myöntämisestä ja oikeus palveluun

VanhPL 16.1 §:ssa on yhdenmukaistettu iäkkäälle henkilölle laadittavan sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 7 §:ssä tarkoitetun suunnitelman ja SHL 39 §:n vastaavan suunnitelman nimeksi asiakassuunnitelma. Sekä SHL 39 § että lain sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 7 § antavat mahdollisuuden nimetä suunnitelma muullakin nimellä.

VanhPL 16.2 §:a on täydennetty aikaisemmasta siten, että siihen on lisätty velvoite, jonka mukaan Iäkkään henkilön hoitoa ja huolenpitoa sekä toimintakyvyn ylläpitämistä turvaavat palvelut on suunniteltava niin, että ne vastaavat määrältään, sisällöltään ja ajoitukseltaan hänen tarpeitaan. Tarkennus koskee hoitoa ja huolenpitoa sekä toimintakyvyn ylläpitoa turvaavia palveluja, joilla tarkoitetaan tässä ensisijaisesti SHL 19 §:n mukaisia tukipalveluja, 19 a §:n mukaista kotihoitoa, 21 b §:n mukaista yhteisöllistä asumista ja 21 c §:n mukaista ympärivuorokautista palveluasumista.

Palvelujen ajoituksen suunnittelussa on kysymys asiakkaan yksilöllisestä tarpeesta noudattaa omaa päivärytmiään ja siitä, miten tämä voitaisiin ottaa huomioon hänen palvelujaan toteutettaessa. Tältä osin säännös liittyy SHL 46 b.2 §:n säännöksiin koskien kotikäyntien suunnittelua ja kotihoidon toteuttamista. Asiakassuunnitelman sisältöä koskeva täsmennys on syytä ottaa huomioon myös arvioitaessa asiakkaan tarvetta öisin tapahtuviin kotikäynteihin. SHL 19 a.3 §:n mukaan kotihoitoa tulee uutena velvoitteena järjestää henkilön tarpeen mukaan vuorokaudenajasta riippumatta.

VanhPL 16.2 §:a on täydennetty siltä osin, että omatyöntekijä on lisätty niiden henkilöiden joukkoon, joiden kanssa on tarvittaessa neuvoteltava iäkkään henkilön lisäksi vaihtoehdoista palvelujen kokonaisuuden muodostamiseksi.

VanhPL 17 §:ssä on säädöksiä omatyöntekijästä, jolla täydennetään SHL 42 §:ssä määritellyn omatyöntekijän tehtäviä ja vastuita hänen toimiessaan nimenomaa iäkkään henkilön omatyöntekijänä. Pääperiaate on, että sosiaalihuollon asiakkaalle on nimettävä asiakkuuden ajaksi omatyöntekijä. Työntekijää ei tarvitse nimetä, jos asiakkaalle on jo nimetty muu palveluista vastaava työntekijä tai nimeäminen on muusta syystä ilmeisen tarpeetonta. Hyvinvointialueilla on suositeltavaa määritellä omatyöntekijöiden nimeämisen perusteet ja tehtävät asiakkuusryhmittäin.

Omatyöntekijän on iäkkään henkilön yksilöllisten tarpeiden mukaisesti neuvottava ja tuettava iäkästä henkilöä hänen tarvitsemiensa sosiaali- ja terveyspalvelujen saantiin ja toteuttamiseen liittyvissä asioissa ja seurattava yhdessä iäkkään henkilön ja tarvittaessa hänen omaisensa tai läheisensä kanssa asiakassuunnitelman toteutumista sekä iäkkään henkilön palveluntarpeiden muutoksia. Näiden lisäksi omatyöntekijän on oltava iäkkään henkilön suostumuksella tarvittaessa yhteydessä hänen sosiaali- ja terveyspalvelujensa järjestämisestä ja tuottamisesta vastaaviin tahoihin, jotta palvelut vastaisivat mahdollisimman hyvin iäkkään henkilön tarpeita. Käytännössä siis omatyöntekijän tulisi tarpeen mukaan neuvoa ja tukea iäkästä asiakastaan, seurata hänen palvelusuunnitelmansa toteutumista ja palveluntarpeidensa muutoksia sekä olla yhteydessä palvelun järjestäjään ja tuottajaan palvelujen saannin ja niiden laadun varmistamiseksi.

VanhPL 18 §:n muutoksessa on korjattu ristiriita, joka on aikaisemmin ollut SHL 45 §:n ja VanhPL 18 §:n välillä. SHL 45 § edellyttää muiden kuin kiireellisten tapausten osalta, että päätös on toimeenpantava ilman aiheetonta viivytystä ja kuitenkin viimeistään kolmessa kuukaudessa asian vireille tulosta. VanhPL 18 §:ssä vastaavaa asiaa koskeva säännös on velvoittanut, että iäkkäällä henkilöllä on oikeus saada hänelle myönnetyt muut kuin kiireelliset sosiaalipalvelut ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kolmen kuukauden kuluttua päätöksen teosta. SHL 2 §:n mukaan on sovellettava niitä säännöksiä, jotka parhaiten toteuttavat asiakkaan etua. Koska siten SHL 45.2 §:n säännös sosiaalipalveluja koskevan päätöksen toimeenpanon ajankohdasta on asiakkaan kannalta myönteisempi kuin aikaisempi VanhPL 18.2 §, on iäkkäille henkilöille myönnettyjä palveluja koskevat päätökset pitänyt panna jo aikaisemminkin toimeen SHL 45.2 §:n mukaisessa määräajassa. VanhPL 26 §:n mukaisessa seurannassa on tärkeä huomioida muutos odotusaikojen seurannassa, mikäli sitä on tehty aikaisemmin vanhuspalvelulain velvoitteen mukaisesti.

VanhPL 18.2 §:iin on lisätty uutena myös iäkästä henkilöä koskien mahdollisuus päätöksen toimeenpanon viivästymiseen, mikäli asian selvittäminen erityisestä syystä vaatii pidempää aikaa tai toimeenpanon viivästymiselle on jokin muu asiakkaan tarpeeseen liittyvä erityinen peruste.

Omavalvonta

Sosiaalihuoltolakia ja vanhuspalvelulakia on täydennetty ja yhdenmukaistettu omavalvonnan osalta. Omavalvonta on osa organisaation sisäistä valvontaa.

Omavalvontaa koskien SHL 47.1 §:a on täydennetty erityisesti kotihoidon riittävyyden varmistamisen näkökulmasta siten, että omavalvontasuunnitelmaa on käytettävä myös asiakastyöhön osallistuvan henkilöstön riittävyyden jatkuvaa seurantaa varten. SHL 47§:ään on uutena lisätty 4 momentti, jonka mukaan omavalvontasuunnitelma sekä omavalvontasuunnitelman toteutumisen seurantaan perustuvat havainnot ja niiden perusteella tehtävät toimenpiteet on julkaistava julkisessa tietoverkossa ja muilla niiden julkisuutta edistävillä tavoilla. Säännös vastaa pääosin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (järjestämislaki) annetun lain (612/2021) 40.3 §:n säännöstä omavalvontaohjelman julkaisemisesta. SHL 47.6 §:n mukaan omavalvontaan sovelletaan lisäksi, mitä järjestämislain 40 §:ssä säädetään.

VanhPL omavalvontaa koskevaa 23 §:ää on uudistettu ja laajennettu. Uudistetussa 1 momentissa painotetaan omavalvonnan toteuttamista osana toimintayksikön päivittäistä toimintaa ja säädetään omavalvontasuunnitelman käyttämisestä myös asiakastyöhön osallistuvan henkilöstön riittävyyden jatkuvassa seurannassa.

VanhPL 23.3 §:ssa säädetään palvelujen kehittämisestä, jonka tulisi tapahtua henkilöstön riittävyyden seurannan sekä nykyiseen tapaan asiakkailta ja henkilöstöltä säännöllisesti kerättävän palautteen perusteella. Säännös vastaa SHL 47.3 §:a. Omavalvontasuunnitelman sekä omavalvontasuunnitelman toteutumisen seurantaan perustuvien havaintojen ja niiden perusteella tehtävien toimenpiteiden seurantaa koskevien tietojen julkaisemisesta säädetään VanhPL 23.4 §:ssa. Säännös vastaa SHL 47.4 §:a.

Palvelujen laadun seuranta

VanhPL uudessa 24 a §:ssä säädetään Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) oikeuksista ja velvollisuuksista liittyen palvelujen laadun seurantaan.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta annetun lain (668/2008) mukaisesti THL:lla on oikeus saada seurantaa varten välttämättömät tiedot sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäjiltä ja tuottajilta. Toimijoiden velvollisuudesta luovuttaa tiedot THL:lle säädetään samassa laissa.

Uutena velvoitteena Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen on toteutettava VanhPL 24 a.2 §:n osana 1 momentin mukaista seurantaa valtakunnallinen asiakaskysely joka toinen vuosi, johon laitos voi pyytää vastauksia kyselyyn niiltä iäkkäiltä henkilöiltä, jotka saavat SHL 19 a §:n mukaista kotihoitoa säännöllisesti tai mainitun lain 21 c §:n mukaista ympärivuorokautista palveluasumista pitkäaikaisesti. Iäkkäälle henkilölle edellä mainittuja palveluja antavan toimintayksikön on huolehdittava siitä, että sen asiakkaalla on mahdollisuus antaa vastauksensa kyselyyn. Asiakkaille vastaaminen on vapaaehtoista.

Pykälän 24 a.3:n mukaan THL voi julkaista edellä mainittuihin keräämiinsä tietoihin perustuvat seurantaraportit palvelujen järjestäjä- ja toimintayksikkökohtaisina liikesalaisuutta koskevien säännösten estämättä kuitenkin niin, etteivät seurantaraportit saa sisältää sellaista tietoa, jonka perusteella toimintayksikön asiakas on suoraan tai välillisesti tunnistettavissa.

Asiakasmaksulain muutokset

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muutoksista lain 7 c.5 §:n muutos tuli voimaan jo 1.10.2022. Kyseisen momentin mukaan, mikäli saman pykälän 2 momentissa tarkoitettujen puolisojen yhteenlaskettuja kuukausitulojen perusteella määräytyvä maksu muodostuisi suuremmaksi kuin 1 momentissa tarkoitetulla tavalla hoidettavan omien tulojen mukaan määräytyvä maksu, saa asiakkaalta periä enintään 1 momentissa tarkoitetulla tavalla määräytyvän maksun suuruisen maksun.

Tällä lisäyksellä pyritään turvaamaan asiakkaan asemaa siten, että sillä voidaan estää 2 momentissa tarkoitetun puolisojen yhteenlaskettujen kuukausitulojen perusteella määräytyvän maksun muodostuminen asiakkaalle suuremmaksi kuin se olisi 1 momentin mukaisesti asiakkaan kuukausituloista laskettuna.

Muut asiakasmaksulain muutokset liittyvät lähinnä SHL:n palvelujen termistön muutoksiin (esim. tehostettu palveluasuminen ympärivuorokautiseksi palveluasumiseksi). Nämä muutokset tulivat voimaan 1.1.2023.

Asiakasmaksulain 10 g §:n muutoksella ns. siirtymäajan asumismenojen vähentäminen koskee aiemman pitkäaikaisen asumispalvelun asiakasmaksun sijaan yhteisölliseen asumiseen tai tuettuun asumiseen liittyvää jatkuvasta ja säännöllisestä kotona annettavasta palvelusta perittävää maksua.

Yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain muutokset

Lain yksityisistä sosiaalipalveluista 13 §:n mukaista hyvinvointialueiden ilmoitusvelvollisuutta ja 27 §:n mukaista velvoitetta tuottajatiedon tallentamisesta rekisteriin on tarkennettu SHL 19 §:n mukaisten tukipalvelujen osalta. Hyvinvointialueen ei tarvitse 13 §:n mukaan antaa aluehallintovirastolle 11 §:n (ilmoituksenvaraiset palvelut) ja 12 §:n (Ilmoitus vastuuhenkilön vaihtumisesta ja toiminnan lopettamisesta) nojalla saamiaan tietoja niistä palveluntuottajista, jotka tuottavat ainoastaan SHL 19 §:ssä tarkoitettuja tukipalveluja. Myöskään lain yksityisistä sosiaalipalveluista 27 §:n mukaan pelkästään SHL 19 §:n mukaisia tukipalveluja tuottavia palveluntuottajia ei tallenneta ilmoituksenvaraista toimintaa koskevaan rekisteriin.

Muutosten kustannusarviot

Lakimuutoksen vaikutukset hyvinvointialueiden kustannuksiin johtuen uudesta velvoitteesta järjestää vuorokauden ajasta riippumatonta kotihoitoa on hallituksen esityksen mukaan n. 36,1 M€.

Lainsäädäntömuutosten vaikutukset kuntiin

Nyt säädetyt lainsäädännön uudistukset koskevat pääosin hyvinvointialueita (mukaan lukien Helsingin kaupunki). Kuitenkin VanhPL 5 §:n muutokset koskien suunnitelmaa toimenpiteistä ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemiseksi koskevat myös kuntia. Lisäksi vaikka 12 §:n hyvinvointia edistävät palvelut siirtyvät hyvinvointialueen järjestämisvastuulle, kyseisen pykälän 3 mom. viides kohta velvoittaa hyvinvointialueita sisällyttämään hyvinvointia edistäviin palveluihin ja niihin sisältyvään neuvontaan myös ohjausta kunnassa ja hyvinvointialueella tarjolla olevien hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista edistävien palvelujen käyttöön. Jotta hyvinvointialueilla on riittävä ja ajantasainen tieto alueellaan olevien kuntien ja kunnissa olevien palvelujen (ml. mm. järjestöjen ja yritysten palvelut ja toiminnan) tarjonnasta, edellyttää se kuntien ja hyvinvointialueen käytännön yhteistyötä ja sovittuja yhteistyörakenteita.

Iäkkään väestön asumista koskevien tarpeiden ennakointi sekä niitä vastaavan asumisen kehittäminen edellyttää kuntien ja hyvinvointialueiden hyvää yhteistyötä ja yhteistyörakenteista sopimista. Varautumisen lisäksi hyvinvointialueen velvoitteet SHL:n mukaisen asumisen järjestämisessä edellyttävät kuntien kanssa tehtävää yhteistyötä esim. kaavoituksen osalta.

Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

Sosiaalihuoltolain ja vanhuspalvelulain muutokset ovat tulleet pääosin voimaan 1.1.2023. Myös muut lainsäädäntömuutokset ovat tulleet voimaan 1.1.2023. Asiakasmaksulain 7 c.5 §:n muutos on tullut voimaan jo 1.10.2022.

SHL:n muutosten osalta voimaantuloon liittyen todetaan, että jos muussa laissa viitataan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleisiin säännöksiin, viittauksen katsotaan tarkoittavan tämän lain vastaavia säännöksiä. Huomioitavaa on, että ennen tämän lain voimaantuloa myönnetyissä, lain voimaan tullessa voimassa olleissa 19 §:n mukaisissa kotipalveluissa ja niihin sisältyvissä tukipalveluissa, 20 §:n mukaisessa kotihoidossa sekä 21 §:n mukaisissa asumispalveluissa palvelut on järjestettävä tämän lain mukaisina tämän lain voimaan tultua.

Kuitenkaan näitä palveluja koskevia, ennen lain voimaantuloa tehtyjä hallintopäätöksiä, ei tarvitse muuttaa uuden lain mukaisiksi välittömästi lain voimaantultua. Päätöksissä tarkoitettuihin palveluihin on kuitenkin sovellettava palvelujen sisältöä koskevia uuden lain säännöksiä. Tarkoitus on, että hallintopäätökset korvataan uusilla päätöksillä sitä mukaa kuin se on perusteltua asiakkaiden palvelutarpeiden tarkistuksen takia.

VanhPL:n voimaantuloon liittyy siirtymäsäännöksiä. 3 a.1 § (Iäkkäiden henkilöiden ympärivuorokautisessa palveluasumisessa välittömään asiakastyöhön osallistuvat työntekijät), 14.1 § (pitkäaikaisen hoidon ja huolenpidon toteuttamista ohjaavat periaatteet) sekä 14 a § (pitkäaikaisen laitoshoidon edellytykset) ja 15 b § (pitkäaikaisen laitoshoidon edellytysten selvittäminen) tulevat voimaan vasta 1 päivänä tammikuuta 2028.

Lisäksi sen estämättä, mitä 3 a.1 §:n kohdassa 11 säädetään, henkilöön, joka toimii kotiavustajana tai hoitoapulaisena tämän lain voimaan tullessa, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

1.1.2023 voimaan tulleiden siirtymäsäännösten mukaan VanhPL 20.2 §:ssa säädettyä henkilöstömitoitusta sovelletaan 1 päivästä huhtikuuta 2023. Sitä ennen henkilöstömitoituksen on oltava vähintään 0,6 työntekijää asiakasta kohti. Momenttia sovelletaan myös pitkäaikaisen laitoshoidon toimintayksiköihin 31 päivään joulukuuta 2027.

Eduskunta päätti kuitenkin HE 298/2022 mukaisesti muuttaa ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain muuttamisesta annetun lain (876/2022) voimaantulosäännöksen 4 momenttia siten, että lain 20.2 §:n säädettyä henkilöstömitoitusta sovelletaan 1 päivästä joulukuuta 2023. Sitä ennen henkilöstömitoituksen on oltava vähintään 0,6 työntekijää asiakasta kohti ja 1 päivästä huhtikuuta 2023 vähintään 0,65 työntekijää asiakasta kohti.

VanhPL 24 a.2 §:ssa tarkoitettu asiakaskysely toteutetaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toimesta ensimmäisen kerran vuonna 2024.

Anna Haverinen
erityisasiantuntija

Sami Uotinen
johtava lakimies