Kehitysvammaisten erityishuollon palveluiden asiakasmaksut määräytyvät asiakasmaksulain (1992/734) ja erityislainsäädännön mukaan. Palvelun käyttäjältä voidaan periä maksu, ellei laissa ole toisin säädetty. Maksu voidaan periä henkilön maksukyvyn mukaan.
Kehitysvammaisten erityishuollon palvelumaksu saa olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen. Ostopalveluista peritään maksut samoin perustein kuin hyvinvointialueen itsensä tuottamista vastaavista palveluista.
Kaikista palveluista ei voida periä maksuja. Maksuttomia palveluita ovat
- kehitysvammaisten erityishuollon palvelut ja kuljetus erityishuollon palveluihin
- avohuollon ohjaus ja neuvolatoiminta.
Ylläpito ja asuminen
Asiakasmaksulain 4 § määrittelee, että kehitysvammaisen ylläpidosta voidaan periä maksu. Ylläpidolla tarkoitetaan muun muassa ruokailua, majoittumista ja siivousta. Jos kehitysvammainen henkilö itse vastaa ylläpidosta aiheutuvista kustannuksista, ei erillistä maksua ylläpidosta voida yleensä periä.
Maksullisuus ei koske
- alle 16-vuotiaalle annettavaa osittaista ylläpitoa
- opetusta saavan lapsen osittaista ylläpitoa sen lukuvuoden loppuun, jonka aikana hän täyttää 16 vuotta.
Ylläpidon ja osittaisen ylläpidon käsitettä ei ole määritelty asiakasmaksulainsäädännössä. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin linjannut ratkaisussaan (14.11.2008 T 2854), että kehitysvammaiselle lapselle myönnetty tilapäinen, vuorokauden kerrallaan käsittävä perhehoito oli kehitysvammaisen ylläpitoa, josta voitiin periä maksu. Kokovuorokautinen ylläpito ei ollut osittaista ylläpitoa.
Kehitysvammaisille henkilöille voidaan järjestää asumispalveluja sosiaalihuoltolain, vammaispalvelulain tai kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain nojalla. Asiakasmaksun määräytymiseen vaikuttaa se, minkä lain perusteella asumispalvelu on järjestetty.
Erityishuollon asumispalveluissa asukkaalta voidaan periä ylläpitomaksu. Ylläpitomaksu määritellään sen mukaan, mitä palveluja asukas on käyttänyt.
Asumispalveluissa ylläpitokustannuksia voi tulla
- asumisesta
- ravinnosta
- asiakkaan käyttämistä palveluista (mm. siivous, vaatehuolto, sauna)
- tarvikkeista (esim. hygieniatarvikkeet, siivousvälineet ja -tarvikkeet).
Kehitysvammainen henkilö voi solmia huoneenvuokralain mukaisen vuokrasopimuksen ja maksaa sen mukaisen vuokran. Tällöin vuokraa ei voi sisällyttää ylläpitomaksuun.
Korkein hallinto-oikeus (22.12.2914/3986 KHO:2014:186) on linjannut kehitysvammaisten henkilöiden ateriamaksujen perusteita:
- Ateriapalveluista ei voida periä maksua, jos se on sisällytetty erityishuolto-ohjelmaan. Erityishuollosta voi olla kysymys myös silloin, kun hoivahenkilöstö laittaa ruokaa yhdessä kehitysvammaisen henkilön kanssa.
- Ateriapalveluista voidaan periä maksu, jos kehitysvammahuollon asiakkaan erityishuoltoon ei käytännössä sisälly eikä erityishuolto-ohjelmaan ole kirjattu, että asiakas osallistuu ruuan valmistukseen tai että häntä avustettaisiin ruuan valmistuksessa.
Ateriapalveluiden maksulliseen ylläpito-osaan kuuluvat
- ruuan valmistuksessa tarvittavat raaka-aineet
- ruuan valmistamisesta sekä säilyttämisestä aiheutuvat kustannukset (esim. työvoima, vesi, energia ja kuljetukset).
Päivä- ja työtoiminnan asiakasmaksut
Kehitysvammaisten erityishuollon päivä- ja työtoiminnassa asiakkailta ei peritä muita maksuja kuin ateriamaksu. Palvelun järjestäjä maksaa myös kuljetuskustannukset.
Päivä- ja työtoiminnan ateriamaksut ovat rinnastettavissa tavanomaisiin ruokamenoihin, jotka syntyvät kaikille kehitysvammaisuudesta riippumatta.
Ateriamaksun perusteena oleviin kustannuksiin kuuluvat
- ruuan valmistuksessa tarvittavat raaka-aineet
- ruuan valmistamisesta ja säilyttämisestä aiheutuvat kustannukset (esim. työvoima, vesi, energia ja kuljetukset).
Laitoshoidon asiakasmaksut
Laitoshoidon maksuja peritään yksiköissä, jotka antavat yleensä ympärivuorokautista hoitoa ja huolenpitoa. Niitä ovat sairaalat, terveyskeskuksen vuodeosastot, sosiaalihuoltolain mukaiset laitospalvelut ja kehitysvammalaitokset.
- Kehitysvammaisten erityishuollossa perittävät laitoshoidon maksut määräytyvät sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 7 c §: n ja asetuksen 12 §: n mukaan:
- Laitoshoidon maksu voidaan periä tulopäivältä, seuraavilta hoitovuorokausilta sekä lähtöpäivältä.
- Jos henkilö siirretään suoraan toiseen laitokseen, ei lähettävä laitos saa periä asiakasmaksua enää lähtöpäivältä.
- Hoitopäivämaksun saa periä vain kerran kalenterivuorokaudelta. Jos tulopäivä ja lähtöpäivä ovat saman vuorokauden aikana, peritään yksi hoitopäivämaksu.
Lyhytaikaisen laitoshoidon maksuista säädetään asiakasmaksuasetuksen 12 §:ssä:
- Lyhytaikaisen laitoshoidon hoitopäivämaksu kerryttää maksukattoa. Maksukaton ylittymisen jälkeen hoito on maksutonta kyseisen kalenterivuoden loppuun.
- Ylläpidosta voidaan periä maksu myös maksukaton ylittymisen jälkeen. Ylläpitomaksun suuruus säädetään valtioneuvoston asetuksella.
Päivä- ja yöhoidon maksuista säädetään asiakasmaksulain 13 §:ssä:
- Alle 18-vuotiailta maksuja peritään terveyskeskuksessa tai sairaalassa tai sen toimintayksikössä enintään seitsemältä hoitopäivältä kalenterivuodessa.
- Päivä- ja yöhoidon maksu kerryttää vuotuista maksukattoa. Maksukaton täyttymisen jälkeen kuntoutushoito on maksutonta vammaiselle henkilölle ja kehitysvammaiselle henkilölle
Pitkäaikaisessa laitoshoidossa asiakasmaksu määräytyy asiakkaan maksukyvyn mukaan. Maksu voi olla enintään 85 prosenttia hoidossa olevan nettokuukausituloista. Asiakasmaksulain 7 c § määrittelee, kuinka paljon käyttörahaa asiakkaan käyttöön tulee vähintään kuukaudessa jäädä.
Pitkäaikaisen laitoshoidon maksu peritään hoidon alkamisesta lähtien, kun ympärivuorokautisen laitoshoidon arvioidaan kestävän yli kolme kuukautta. Muutoin maksu määrätään sen jälkeen, kun henkilö on ollut laitoshoidossa yli kolme kuukautta ja hänen toimintakykynsä on heikentynyt niin, että häntä on edelleen hoidettava laitoksessa.
Perhehoidon asiakasmaksut
Perhehoidon asiakasmaksu on riippuvainen siitä, saako kehitysvammainen henkilö perhehoidon erityishuoltona vai ei.
- Jos perhehoito on sisällytetty kehitysvammaisen henkilön erityishuolto-ohjelmaan, on se maksutonta tietyin laissa mainituin poikkeuksin. Ylläpidosta voidaan kuitenkin periä maksu. Kehitysvammaisten erityishuollosta perittävät perhehoidon maksut määräytyvät sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 4 §:n 2 momentin mukaan. Ylläpitomaksun suuruutta ei ole määritelty laissa.
- Jos perhehoitoa ei saada erityishuoltona, voidaan siitä periä asiakasmaksulain 7 c §:ssä säädetty maksu.
Leirien ja retkien ajalta perittävät asiakasmaksut
- Matkakustannuksia voidaan periä vapaa-ajan toimintana järjestettävistä leireistä ja retkistä. Esimerkiksi yhteiskuljetuksista järjestäjä perii kaikilta osallistujilta yhtä suuret maksut.
- Matkakustannuksia ei voida periä, jos leiri tai retki järjestetään erityishuoltona. Hyvinvointialue päättää periikö se aterioista ja tilapäisestä majoituksesta maksuja ja jos perii, niin minkä suuruisia.
Osallistuminen retkille ja leireille on vapaaehtoista, ja siksi kehitysvammainen henkilö voi maksaa niistä syntyviä kuluja omilla varoillaan.
Kehitysvammainen henkilö voi maksaa myös avustajan kuluja silloin, kun retken tarkoituksena on kehitysvammaisen henkilön elämänlaadun kohentaminen ja retken tekeminen ei olisi hänen terveydentilansa vuoksi mahdollista ilman avustavaa henkilökuntaa.
Avustajan kulujen korvaamiseen henkilön omista varoista tulee saada edunvalvojan suostumus. Alaikäisen edunvalvojia ovat pääsääntöisesti hänen huoltajansa.
Lisätietoja:
SAMI UOTINEN
johtava juristi
+358 9 771 2623, +358 50 341 3349
sami.uotinen@hyvil.fi
Vastuualueet:
- Sosiaali- ja terveydenhuollon lakiasiat
JAANA VIEMERÖ
erityisasiantuntija
+358 9 771 2303, +358 50 359 2023
jaana.viemero@hyvil.fi
Vastuualueet:
- Kehitysvammahuolto
- Vammaispalvelut
- Sosiaalihuollon kelpoisuudet
- Sosiaalihuollon kansainvälinen yhteistyö
- Verkostoituvat vammaispalvelut -kehittämisverkosto
- Vammaispalvelujen asiantuntijaryhmä -verkosto