Voiko sosiaalityötä ohjata ulkoapäin?

”Sosiaalityö on itsenäinen akateeminen professio, jonka sisältöä ei voida määritellä ulkoapäin ja johon liittyvää vastuuta ei voida näin siirtää työnantajalle” – Onko näin?

Yllä oleva lainaus on 18.12.2024 pidetyn Lastensuojelutunnin viestiseinältä käsiteltäessä lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän lastensuojelulakiin kirjattuja tehtäviä.

Jo aiemmin kunnissa ja nyt hyvinvointialueilla on käytössä palvelujen järjestämisen tukirakenteita, kuten asiakasohjausryhmiä tai lapsen sijoituksen koordinaatioryhmiä sosiaalihuollon asiakkaille annettavien palveluiden järjestämisen tueksi. On esitetty näkemyksiä, että tällaiset rakenteet olisivat laittomia. Niiden on katsottu vaarantavan sosiaalihuollon asiakkaiden oikeusturvaa, tietosuojaa sekä sosiaalityöntekijöiden lakisääteistä päätösvaltaa. Asiakasohjauskäytänteisiin liittyen on tehty myös rikosilmoitus poliisille hyvinvointialueiden käytäntöjä koskien.

Voisiko tosiaan olla niin, että hyvinvointialueiden palveluksessa on yksi ammattiryhmä- sosiaalityöntekijät – joiden työn tekemiseen ja harkinta- ja päätösvallan käyttöön ei ole hyvinvointialueilla tai lainsäädännöllä mitään sanomista. Jos pelkästään sosiaalityön itsenäisen akateemisen profession varassa toimittaisiin, miten asiakasturvallisuudelle kävisi? Virassa toimiessa käytetään julkista valtaa, jonka pitäisi aina perustua lakiin. Miten tälle periaatteelle kävisi?  Miten hyvinvointialue onnistuisi pysymään budjetissaan? Vilkaistaanpa lainsäädäntöä!

Laki hyvinvointialueesta säätää järjestämisvastuusta

Hyvinvointialuelain (7 §) mukaan hyvinvointialue vastaa sille lailla säädettyjen tehtävien hoitamisesta, hyvinvointialueen asukkaan laissa säädettyjen oikeuksien toteutumisesta ja palvelukokonaisuuksien yhteensovittamisesta sekä järjestettävien palvelujen ja muiden toimenpiteiden yhdenvertaisesta saatavuudesta, tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä, tuottamistavan valinnasta, tuottamisen ohjauksesta ja valvonnasta ja viranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttämisestä.

Sote-järjestämislaki velvoittaa hyvinvointialuetta monin tavoin palvelujen suunnittelemisessa ja toteuttamisessa

Sote-järjestämislain (4, 8 ja 10 §:t) mukaan hyvinvointialueen on suunniteltava ja toteutettava sosiaali- ja terveydenhuolto sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan sellaisena kuin asiakkaiden tarve edellyttää.

Hyvinvointialueella on oltava riittävä osaaminen, toimintakyky ja valmius vastata sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja sen on huolehdittava asukkaidensa palvelutarpeen mukaisesta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuudesta kaikissa tilanteissa.

Hyvinvointialueella on oltava järjestämisvastuunsa toteuttamisen edellyttämä riittävä oma palvelutuotanto.

Hyvinvointialueella on vastuu asiakkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhteensovittamisesta kokonaisuuksiksi. Hyvinvointialueen on huolehdittava mm. sosiaali- ja terveydenhuollon yhteensovittamisesta ja palveluketjujen ja palvelukokonaisuuksien määrittelemisestä.

Sote-järjestämislaki (11 §) säätää myös palvelustrategiasta, jonka mukaan hyvinvointialue päättää järjestämisvastuulleen kuuluvan sosiaali- ja terveydenhuollon pitkän aikavälin tavoitteet. Lisäksi hyvinvointialue asettaa palvelustrategiassa tavoitteet sille, miten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut toteutetaan ottaen huomioon hyvinvointialueen asukkaiden tarpeet, paikalliset olosuhteet, palvelujen saatavuus ja saavutettavuus sekä kustannusvaikuttavuus.

Voiko hyvinvointialue onnistua edellä mainituissa lakisääteisissä tehtävissään, jos toteutetaan tässä kontekstissa sosiaalityön itsenäistä akateemista professiota, jonka sisältöä ei voisi ulkoapäin määritellä?

Löytyisikö valtuutus itsenäiseen akateemiseen sosiaalityön profession toteuttamiseen sosiaalihuoltolaista?

Pitänee vilkaista sosiaalihuoltolakia. Palvelutarpeen arviota ja asiakassuunnitelmaa koskevien säännösten mukaan (SHL 36 ja 39 §) henkilöllä on oikeus saada palvelutarpeen arviointi, jollei arvioinnin tekeminen ole ilmeisen tarpeetonta. Palvelutarpeen arviointia on täydennettävä asiakassuunnitelmalla, jollei suunnitelman laatiminen ole ilmeisen tarpeetonta. Asiakassuunnitelma on pääsääntöisesti laadittava yhdessä asiakkaan kanssa.

Kuka tekee palvelutarpeen arvion ja asiakassuunnitelman?

Sosiaalihuoltolain mukaan (SHL 36 ja 39 §) palvelutarpeen arvioinnista vastaa palvelutarpeen arvioimisen kannalta tarkoituksenmukainen sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain 3 §:ssä tarkoitettu sosiaalihuollon ammattihenkilö, jollei muualla laissa toisin säädetä.

Erityistä tukea tarvitsevien lasten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden palvelutarpeen arvioinnin tekemisestä vastaa virkasuhteessa oleva sosiaalityöntekijä.

Asiakassuunnitelman laativasta henkilöstä ei ole erikseen säädetty, lain esitöiden (HE 164/2014 vp) mukaan suunnitelman laatisi omatyöntekijä.

Mitä on säädetty sosiaalihuoltoa koskevasta päätöksenteosta?  

Lainsäädännön mukaan (SHL 45 §, hallintolaki 44 §) asiakkaalla on oikeus saada kirjallinen päätös sosiaalipalvelujen järjestämisestä. Kirjallisesta päätöksestä on käytävä selvästi ilmi päätöksen perustelut ja yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu taikka miten asia on muutoin ratkaistu.

Jos asiakassuunnitelmaan kirjatusta sosiaalipalvelujen kokonaisuudesta poiketaan, poikkeaminen on perusteltava päätöksessä.

Kuka tekee hallintopäätöksen myönnettävistä palveluista?

Sosiaalihuoltolaissa ei ole säädetty siitä, kuka tekee päätöksen asiakkaalle myönnettävistä palveluista, poikkeuksena on sosiaalihuoltolain 46 §:n mukaiset ”Hoidon ja huolenpidon turvaavat päätökset”, joita ei käytännössä juurikaan hyvinvointialueilla tehdä.

Hyvinvointialueiden aluevaltuustot päättävät alueidensa sosiaalihuollon yleisestä toimintapolitiikasta, hallintosäännöstä, talousarviosta sekä sosiaalihuollon asiakasmaksuista (HVAL 22 §). Talousarviossa päätetään vuosittain sosiaalihuollon käytettävissä olevista voimavaroista.  Hyvinvointialueen hallintosäännössä puolestaan määrätään sosiaalihuollon organisaatiosta ja toimivallan siirtämisestä muille toimielimille ja viranhaltijoille (HVAL 95–96 §).

Käytännössä yksilölliset päätöksen palvelujen myöntämisestä kuuluvatkin hallintosäännön nojalla yleensä niille viranhaltijoille, joille hyvinvointialue on katsonut harkinnassaan olevan perusteltua siirtää päätöksentekovaltaa.

Lastensuojelulaissa päätöksentekijästä on säädetty erikseen. Lastensuojelulaissa lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle on säädetty seuraavat päätöksentekovastuut: päättää lapsen sijoittamisesta vankilan perheosastolle (13 a §), lapselle sijaishuoltoon lähetetyn viestin tai osan siitä, lähetyksen tai osan siitä toimittamatta jättämisestä (67 § 4 mom.), sijaishuollossa olevan lapsen liikkumisvapauden rajoittamisesta seitsemään vuorokautta pidemmältä ajalta (69 § 2 mom.), lapsen sijoituspaikkaan palauttamisesta ja siihen liittyvästä kuljettamisesta ja sen turvallisesta järjestämistavasta (69 a § 2 mom.), ja erityisen huolenpidon lopettamisesta  (72 § 2 mom.).

Mitä lastensuojelulaki sanoo moniammatillisen asiantuntemuksen turvaamisesta?

Vilkaistaanpa lastensuojelulakia hieman lisää. Lastensuojelulain (14 §) mukaan hyvinvointialueella on velvollisuus järjestää lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle mahdollisuus käyttää valmistelutyön ja sosiaalityön tukena lapsen kasvun ja kehityksen, terveydenhuollon, oikeudellista sekä muuta lastensuojelutyössä tarvittavaa asiantuntemusta. Tätä varten hyvinvointialueen on asetettava sosiaali- ja terveydenhuollon edustajista sekä muista asiantuntijoista koostuva lastensuojelun asiantuntijaryhmä. Asiantuntijaryhmä voi olla myös usean hyvinvointialueen perustama yhteinen asiantuntijaelin.

Asiantuntijaryhmän tarkoituksena on avustaa lapsen asioista vastaavaa sosiaalityöntekijää lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevien asioiden valmistelussa sekä tarvittaessa muussa lastensuojelun toteuttamisessa ja sitä koskevassa päätöksenteossa. 

Voiko hyvinvointialueen viranhaltijalle antaa työnjohdollisia ohjeita ja voiko annetuille ohjeille huoletta viitata kintaalla?  

Vastuuta virkatoimista säätelee perustuslaki, laki kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta ja rikoslaki. Perustuslain mukaan virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta (PL 118 §). Viranhaltijan on suoritettava virkasuhteeseen kuuluvat tehtävät asianmukaisesti ja viivytyksettä noudattaen asianomaisia säännöksiä ja määräyksiä sekä työnantajan työnjohto- ja valvontamääräyksiä (Laki kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta 17 §).

Viranhaltijan on toimittava tehtävässään tasapuolisesti ja käyttäydyttävä asemansa ja tehtävänsä edellyttämällä tavalla. Viranhaltija voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen, jos hän virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta tai tahallaan rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa (RL 40 luku 9–10 §).

Kun katselee yllä olevaa lainsäädäntöä, on vaikea ymmärtää, että sosiaalityö voisi olla itsenäinen akateeminen professio, jota ei voisi ulkopäin määritellä ja johon liittyvää vastuuta ei olisi työnantajalla eli hyvinvointialueella. Hyvinvointialueella järjestämisvastuisena tahona ja työnantajana näyttäisi olevan merkittäviä velvoitteita eivätkä viranhaltijatkaan taida olla niistä täysin vapaita.  Mielenkiinnolla odotan, mitä poliisi sanoo asiakasohjausta koskevaa rikosilmoitusta tutkiskeltuaan. Löytyneekö asiakasohjausrikoksiin syyllisiä hyvinvointialueilta vaiko ei.

Blogin on kirjoittanut Hyvilin erityisasiantuntija ja Lastensuojelutunnin vetäjä Aila Puustinen-Korhonen.

7.11.2025 Lastensuojelutunnin tallenne on katsottavissa täällä: Hyvil – Lastensuojelutunti

LISÄTIETOJA: