Hyvinvointialueet

Suomi tarvitsee terveysveron ja kansallisen lihavuusohjelman

20.11.2026

Yltäkylläisyydestä on tullut meille kallista. Mitä, jos terveellinen ruoka olisi edullisempaa kuin epäterveellinen?

Ylipaino ja lihavuus ovat nousseet yhdeksi Suomen suurimmista terveyshaasteista. Terve Suomi -tutkimuksen mukaan 40–64-vuotiaista suomalaisista noin joka kolmas on lihava. Samalla lihavuuteen liittyvät sairaudet, kuten tyypin 2 diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet, kuormittavat niin yksilöitä kuin terveydenhuoltojärjestelmääkin.

Huolta herättää myös lasten ja nuorten lihavuuden lisääntyminen. Kun epäterveelliset ruokailutottumukset omaksutaan jo varhain, ne seuraavat helposti mukana aikuisuuteen asti.

Terveelliset elämäntavat opitaan lapsena

Makumieltymykset syntyvät jo lapsuudessa. Lasten ruokavaliossa merkittäviä sokerinlähteitä ovat usein makeutetut jogurtit ja rahkat, sokeroidut murot, virvoitusjuomat sekä makeiset.

Sokeri ja rasva aktivoivat aivojen palkitsemisjärjestelmää tehokkaasti. Mitä enemmän niitä käytetään, sitä vahvemmaksi muodostuu mieltymys energiapitoisiin tuotteisiin. Siksi lasten ruokakasvatukseen, ruokaympäristöön ja terveellisten vaihtoehtojen saatavuuteen kannattaa panostaa erityisen voimakkaasti.

Lihavuuden yleistyminen ei ole yksinomaan yksilön vastuulla. Se on seurausta vuosikymmenten aikana muuttuneesta ympäristöstä, jossa energiapitoinen ruoka on helposti saatavilla, edullista ja näkyvästi markkinoitua. Siksi lihavuuden ehkäisyyn tarvitaan yksilöiden lisäksi myös yhteiskunnallisia ratkaisuja.

Terveysvero ohjaisi parempiin valintoihin

Yksi vaikuttavimmista keinoista olisi ottaa käyttöön terveysvero.

Kansainväliset kokemukset osoittavat, että verotuksella voidaan vaikuttaa paitsi kulutustottumuksiin myös elintarviketeollisuuden toimintaan.

THL:n, Kelan ja Tilastokeskuksen rekisteriaineistoihin pohjaavan FinWeight-tutkimussarjan tuoreen julkaisun mukaan lihavuuden hoitamatta jättäminen tuottaa yhteiskunnalle vuosittain yli 2,5 miljardin euron lisäkustannukset. 1,1 miljardia näistä syntyy suorista kustannuksista, eli terveydenhuollosta ja lääkekustannuksista, ja 1,4 miljardia epäsuorista kustannuksista eli pääosin pitkistä sairauspoissaoloista ja työkyvyttömyyseläkkeistä.

Kun tuotteiden verotus riippuu niiden ravitsemuksellisesta laadusta, valmistajilla on kannustin vähentää tuotteidensa sokerin, suolan ja kovan rasvan määrää sekä kehittää terveellisempiä vaihtoehtoja.

Terveysveron kohteena voisivat olla sokeri, suola ja kovat rasvat sekä runsaasti niitä sisältävät elintarvikkeet. Samalla terveellisiä vaihtoehtoja tulisi suosia verotuksella. Hedelmien, marjojen, kasvisten ja kalan hintaa voitaisiin alentaa esimerkiksi veroratkaisuilla, jotta niiden valinta olisi kuluttajalle nykyistä helpompaa.

Tavoitteena ei olisi rangaista kuluttajia, vaan ohjata ruokamarkkinoita terveellisempään suuntaan. Suomesta löytyy tähän jo valmis pohja Sydänmerkki-kriteeristöstä, joka perustuu kansallisiin ravitsemussuosituksiin. Kriteereitä voitaisiin hyödyntää myös terveysveron suunnittelussa.

Nykyistä suurempi painoarvo ennaltaehkäisyyn vähentää kalleimpien palveluiden tarvetta, hillitsee hyvinvointialueilla kustannusten kasvua ja on pitkäjänteinen investointi sekä talouteen että hyvinvointiin.

Pelkkä lääke ei ratkaise ongelmaa

Viime vuosina lihavuuslääkkeet ovat tuoneet uusia mahdollisuuksia painonhallintaan. Ne voivat olla tärkeä osa hoitoa valikoiduille potilaille, mutta ne eivät yksin ratkaise lihavuusepidemiaa.

Lihavuuden hoidossa elämäntapamuutokset ovat edelleen keskeinen perusta. Painonhallinnan tueksi tarvitaan ravitsemusosaamista, liikunnan lisäämistä, unen ja palautumisen huomioimista sekä pitkäjänteistä käyttäytymisen muutosta. Jos lääkehoito lopetetaan ilman pysyviä elintapamuutoksia, paino pyrkii usein palaamaan lähtötasolle tai jopa sen yläpuolelle.

Siksi jokaisen lihavuuslääkitystä käyttävän tulisi saada myös yksilöllistä elintapaohjausta.

Tarvitaan matalan kynnyksen palveluja

Monilla hyvinvointialueilla on kehitetty lihavuuden ehkäisyn ja hoidon toimintamalleja hankerahoituksella. Ongelmana on kuitenkin ollut toiminnan jatkuvuus. Liian usein hyvät käytännöt jäävät pysyvästi juurruttamatta, kun hankkeet päättyvät.

Jokaisella ylipainoisella tai lihavalla tulisi halutessaan olla mahdollisuus saada matalan kynnyksen elintapaohjausta. Tämä edellyttää tiivistä yhteistyötä hyvinvointialueiden, kuntien, järjestöjen ja muiden toimijoiden välillä.

Tutkimusnäyttö osoittaa, että ravitsemukseen, liikuntaan ja terveyttä edistäviin elintapoihin panostaminen on kustannusvaikuttavaa. Jokainen ehkäisty tyypin 2 diabetes, sydäninfarkti tai työkyvyttömyys säästää sekä inhimillistä kärsimystä että yhteiskunnan varoja.

Nyt tarvitaan kansallinen lihavuusohjelma

Suomi tarvitsee tulevalle hallituskaudelle kunnianhimoisen kansallisen lihavuusohjelman, joka kokoaa yhteen eri hallinnonalat, hyvinvointialueet, kunnat, järjestöt, koulut ja elintarviketeollisuuden.

Ohjelman tavoitteena tulisi olla ennen kaikkea terveyttä tukevan ympäristön rakentaminen. Keskeinen periaate on yksinkertainen: terveellisen ruoan tulee olla edullisempaa, helpommin saatavaa ja houkuttelevampaa kuin epäterveellisen.

Lihavuuden ehkäisy ei ole yhden hallituskauden projekti, eikä muutos tapahdu hetkessä. Suunnan muuttaminen vaatii kuitenkin päätöksiä nyt. Mitä pidempään odotamme, sitä suuremmiksi kasvavat sekä inhimilliset että taloudelliset kustannukset.

Terveysvero ja kansallinen lihavuusohjelma eivät ole vain terveyspoliittisia uudistuksia. Ne ovat investointi suomalaisten hyvinvointiin, työkykyyn ja tulevaisuuteen.

Lisätietoja

TARJA TENKULA
erityisasiantuntija
0400 623 531
tarja.tenkula@hyvil.fi

Kirsti Kähärän kasvokuva

KIRSTI KÄHÄRÄ
asiantuntijalääkäri
Hyvil
puh. 050 564 6393
kirsti.kahara@hyvil.fi

TUULA KOCK
asiantuntijalääkäri
+358 9 771 2673, +358 50 382 6327
tuula.kock@hyvil.fi