Hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmään on kaivattu korjaussarjaa. Nyt julkaistu rahoituslain muutosesitys on yksi vastaus tarpeisiin, mutta lopputulokseltaan herättää hyvinvointialueilla suurta huolta.
Lausuntokierroksella olevassa esityksessä keskiöön nousee hyvinvointialueiden rahoitukseen kohdennettavat leikkaukset. Vuosina 2027–2029 rahoitukseen tavoitellaan 390 miljoonan euron uusia säästöjä. Jatkuva ruuvin kiristäminen johtaa vaikeuteen toteuttaa järjestämisvastuuta keskellä väestön kasvavia palvelutarpeita ja hankaloittaa talouden tasapainottamista taloussuunnitelmien mukaisesti. Nousee kysymys: Eikö mikään riitä?
Tekemättä ei ole alueilla oltu. Hyvinvointialueet ovat painaneet kustannuskehityksensä todella matalaksi ja toteuttaneet merkittäviä muutoksia palveluihin alueillaan. Osa muutoksista vaatii enemmän aikaa ja se alueille tulisi suoda. Tilanteet ja mahdollisuudet alueilla ovat erilaiset.
Rahoitusta kiristetään jatkuvasti riippumatta siitä, miten hyvin hyvinvointialueet ovat suoriutuneet. Ehdotetussa mallissa rahoitusta leikataan silloinkin, kun alue on saanut taloutensa tasapainoon – ja jos tasapainoon pääsyyn on vielä matkaa, leikkaukset vain kasvattavat kuilua. Julkisen talouden kokonaisuuden näkökulmasta säästöjen hakeminen on ymmärrettävää, mutta hyvinvointialueille syntyy tunne, että mikään ei tosiaan riitä.
Rahoitusjärjestelmästä puuttuvat positiiviset kannusteet
Hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmässä kannusteet ovat pääosin negatiivisia. Indeksikorotukset eivät vastaa todellista kustannustason muutosta, ja palvelutarpeen kasvusta huomioidaan jatkuvasti pienempi osuus. Jälkikäteistarkistukseen on lisäksi sisällytetty kasvavat omavastuut. Tehtävämuutosten yhteydessä rahoitusta leikataan jo etukäteen, vaikka lakimuutosten todellisista vaikutuksista ei ole vielä toteumatietoa.
Tätä listaa ehdotetaan nyt pidennettäväksi ja toteutettavaksi hallitusohjelman mukaisia lisäsäästöjä. Tämän lisäksi rahoitukseen vaikuttavia uusia tehtävämuutoksia on valmisteilla. On rajansa sillä, minkä verran kustannuksia voidaan leikata pelkästään tuottavuutta parantamalla – ilman että palvelut karisevat sen mukana.
Blogin ovat kirjoittaneet yhteistyössä Hyvilin toimitusjohtaja Minna Korkiakoski-Västi ja ekonomisti Arja Pesonen.
Lisätietoja:
MINNA KORKIAKOSKI-VÄSTI
toimitusjohtaja
+358 50 325 5600
minna.korkiakoski-vasti@hyvil.fi
ARJA PESONEN
ekonomisti
+358 50 409 0755
arja.pesonen@hyvil.fi
-
Hyvinvointialueet kaipaavat yhtenäistä ja strategista valtionohjausta
Suomen hyvinvointialuejohtajien verkosto H23 ja Hyvil ovat julkaisseet yhteiset tavoitteensa seuraavalle hallitukselle. Tavoitteissa esitetään, ettävaltioneuvostoon nimetään hyvinvointialueiden kokonaisuudesta vastaava ministeri, joka yhteensovittaa ja koordinoi valtionohjausta.
-
Tiedon liikkuvuuden esteitä riittää purettavaksi seuraavallakin hallituskaudella
Järjestelmissämme jo olevaa tietoa ei vielä hyödynnetä tarpeeksi. Seuraavalla hallituskaudella on purettava tiedon liikkumisen esteitä määrätietoisesti, kirjoittavat Kelan johtaja Kirsi Varhila ja Hyvilin toimitusjohtaja Minna Korkiakoski-Västi.
-
Suomen seuraava tuottavuusloikka tehdään tiedolla
Julkisen hallinnon tieto on kansallinen tietopääoma, jonka nykyistä tehokkaampi hyödyntäminen voi parantaa palveluja, vahvistaa tuottavuutta ja vauhdittaa tekoälyn käyttöönottoa. Hyvil […]
-
Olemmeko valmiita? – Kokemukseni väestönsuojelun harjoituksesta
Hyvinvointialueet, pelastustoimi ja kunnat kannattelevat kokonaisturvallisuutta, mutta onko siviiliyhteiskunta valmis? Pelastustoimen erityisasiantuntija Esa Kokki kirjoittaa.
-
Tervetuloa seuraamaan ohjelmaamme Kuntamarkkinoille
Hyvil on mukana Kuntamarkkinoilla 16.–17.9. Hyvilillä on yhdeksän puheenvuoroa, joiden lisäksi järjestämme puoluepaneelin, jossa kahdeksan puoluesihteeriä haastetaan hallitusohjelmatavoitteidemme äärelle.
Tervetuloa mukaan!
-
Sosiaalihuollossa ja -palveluissa käytettävää teknologiaa on syytä säännellä
Täydentävässä teknogiaesityksessä sosiaalihuollossa ja -palveluissa käytettävää teknologiaa esitetään säänneltäväksi lailla. Hyvinvointialueilla olisi velvollisuus arvioida, voidaanko teknologisia ratkaisuja hyödyntää sosiaalipalvelujen toteutuksessa.